Sanoja: Moonsorrow. Sankaritarina.

'Kuolee karja
Kuolee suku
Samaten itse kuolet
Vaan nimi
Ei koskaan kuole
Halta ken on hyvan saanut'

'Kuolee karja
Kuolee suku
Samaten itse kuolet
Yhden tiedan
Mik' ei kuole
Manalle menneen maine'
(Havamal)

Jo luku viimeinen saa
Surmansa kohdannut lepaa sijallaan
Veljet maljan simaa nostavat
Tyhjaksi juovat nimeen vainajan

Kaunis laiva kantaakseen saa miehen rauenneen
Laskua tuonpuoleiseen se vartoo rannalla
Aseet, korut, rikkaudet matkamies saa mukaansa
Alla suuren rovion lipuu hautansa
(Ja katso, Voiko toista niin ylvasta nakya olla
Kuin hiljaisten liekkien kurotus tahtia kohti)

Kuolemaan me jok'ikinen kuljemme
Jumalat ovat elavat valinneet
Veljemme syliin aaltojen laskemme
Jaa hyvasti, sinut aina muistamme

Kunniaa ei miekka voi taltuttaa
Jumalat ovat sankarit nimenneet
Veljemme tuonen herralle luovutamme
Siis hyvasti kunnes jalleen kohtaamme